Pennut ovat avoimia ja rohkeita jokainen ja selvästi hyvin leimautuneita ihmisiin. Meillä on täällä ollut koko pentujen elinajan meneillään enemmän tai vähemmän (pakonkin sanelemaa) remontoimista, joten pennut ovat tottuneet kaikenlaiseen meteliin ja "ramppaamiseen". Pirkko on suhtautunut mekkalaan ja remonttimiehiin vailla minkäänlaista stressiä, avoimen uteliaasti ja opettanut tämän suhtautumisen myös pennuilleen.
Tässä iässä persoonallisuuseroja on jo havaittavissa.
Jostain syystä meillä on jokaiseen pentueeseen syntynyt yksi hyvin tumma pentu, joka on aina ensimäisenä joka paikassa. Tämä poika ei pysy "aidatulla alueella", tahtoo kovasti olla siellä missä tapahtuu ja löytää takuulla ruokaa, jos sellaista on ulottuvilla.
Pieni pirulainen ja aivan ihanan tempperamenttinen pentu. Ei tarvitse arvata kuka on kiinni sääressä (tai reidessä, tai käsivarressa...) jos oikeasti sattuu, nuorella herralla on terävät hampaat ja luja ote. Tämän kanssa joutuu tuleva omistaja varmasti hieman keskustelemaan, eli kokenutta kotia etsii hän. Ellei sellaista löydy niin saattaa jäädä kotiin kasvamaan... Kasvattaja kun pitää hänestä kovasti
Demon on pentueen komea poika, luonteeltaan ehkä hivenen rauhallisempi kuin kolme muuta veljestä. Avoin ja iloinen pentu, kontaktihakuinen. Rakenteeltaan pentueen lupaavin (mitä siitäkin nyt vielä tietää ;) ), mutta toista kivestä odotellaan vielä.
Iloinen ja positiivinen pentu - osallistuva ja kontaktihakuinen myös hän. Varattu :)
Kävimme yhtenä päivänä jokaisen pennun kanssa erikseen metsässä, kuvia löytyy lisää täältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti